Kriegerhof Yum Yum

Kriegerhof Yum Yum on ruskea uros, syntyessään 480 grammaa painanut jössikkä. Yum Yum oli se “teiden tukko”, ensimmäisenä tulossa oleva pentu, joka oli niin väärässä asennossa kun olla voi. Kun poika oli saatu kaivettua ulos, totesin että siitä varmaan tulee sitten YUMI -säälin kuitenkin tulevaa omistajaa ja näin ollen nimeksi tuli Yum Yum

Yum Yum -nimi oli mietintälistalla alusta saakka, koska jokaisessa meillä syntyvässä pentueessa tulee olla yksi pennunnimi kirjasta, josta pidän. Ja koska olen lapsenmielinen, niin Astrid Lingrenin kirja “Mio, poikani Mio” toimi lähteenä tällä kertaa Jum Jumin ollessa päähahmo Mion paras ystävä.

Kolmen viikon ikäinen Yum Yum osaa haukotella oikein isosti

Yum Yum viisi viikkoa on pentueen kingi, jonka ruuansaantia on pakko rajoittaa, tai se halkeaa :-O

“moni kakku päältä kaunis…

…vaan harvoin on kakkuun piilotettu näin terävät ja tehokkaasti silppuavat torahampaat!”

Tässä poika poseeraa viiden viikon iässä:

Yum Yum, pieni peräkammarin poika, asustaa edelleen kotona, eikä osoita muuttohaluja. Vihdoinkin saa Suuren Ruskean Koiran eli rakkaan Wannilaiseni lehmäniittipanta taas arvoisensa käyttäjän, jahka poika vähän kasvaa.

Yum Yum on aina ollut emänsä silmätikku, niin hyvässä kuin pahassakin. Räyhähenkeä on pidetty erityisesti silmällä, hoidettu hellästi ja painettu isolla luunelosella egoa vähän matalammalle Johanna keksi pennulle hassunhauskan työnimen Pumba, ihan vain siksi aikaa kunnes uusi omistaja nimen vaihtaisi. Oppivainen poika kuitenkin reagoi nimeen, joten aloin miettiä josko tämä erikoinen, eksoottisenkin kuuloinen nimi sitten jäisi myös kutsumanimeksi. Pohdiskelin asiaa ääneen ja mietin että jotenkin nimi tuntuu tutulta, missäköhän olen sen kuullut? Voisiko se olla jokin lastenelokuvien hahmo vaikkapa? Viisivuotias Julius tokaisi että “no tietty, sehän on se iso lihava sika jolla on tikkujalat!” Repesin nauruun, kiitos Johanna nimestä, jonka alkuperää et kumma kyllä suostunut paljastamaan! Nimi on kuitenkin kyllin kuvaava, joten pennusta jäi Pumba. Voi kiesus… (oikeastaan sen pitäisi olla emänsä lempinimen Nuutisen perusteella Nuutti, eikö?)

Pummilainen on kahdeksan kuukauden ikään mennessä ehtinyt puuhailla jo yhtä ja toista. Synnytyksessä saatu kallovamma alkoi oireilla uudestaan takaraivotällin seurauksena voimakkaasti aiheuttaen kiputiloja ja kummia oireita päänsärystä voimakkaisiin kipukohtauksiin. Kiitos Maare Kaiperlan, alkaa pentu olla kunnossa ja silmätkin jo keskenään samanmuotoiset Pumban kehitykseen vamma on vaikuttanut, ja luonnollisesti sen ehdoilla on eletty ja treenattu. Pumba on ollut todella raskashoitoinen, mutta niin rakas ja tervepäinen pentu kuin olla ja osaa -olen kiitollinen! :-*

Tässä muutamia puuhakuvia: