Blogin pitäjä

…on Tanja Hyysalo, Vantaan Ilolassa asustava, pikkutytöstä asti koiria ja erityisesti dobermanneja harrastanut nainen. Kotona on tällä hetkellä lancashire heeler narttu Marmalade´s Amelie “Myy” ja dobermann narttu “Oona” sekä kauhukaksikko Julius 5 v kera isänsä

Kuvassa Nugavauva ja Oona uimassa, Oona: “juu hae sinä nuoremmakses se lelu, niin minä vartoan täällä rannalla ja vanhemman oikeudella vien sen heti, kun en itse joudu uimasille!”

Viereisessä kuvassa Oona sekä Myy n. 10 viikon ikäisenä. Myystä lisää kasvattajan kotisivuilla. Myy on perheen aina iloinen hymytyttö, pehmeä ja miellyttämisenhaluinen, reipas ja tervepäinen pikkukoira. Ei mene päivääkään, etten iloitsisi tästä elämäni parhaasta synttärilahjasta -kiitos anoppi ja appiukko!

Oonan piti saada uusi panta Hollantiin muuttoa varten!:-) Asuimme Hollannissa koko perheen voimin reilun vuoden, jonka aikana huomasin ettei ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolen, mitä tulee koirien laatuun. Suvaitsevaista ja rentoa asennetta koiria kohtaan jäin sen sijaan suuresti Hollannista kaipaamaan.

Oona muutti meille neljän vuoden ikäsenä, heti seuraavana päivänä menetettyäni suuren rakkauteni Little Crown´s Wandan syöpään vain kuuden vuoden iässä. Yksikin yö ilman koiraa oli liikaa, ja niin ajoin Kuopioon hakemaan Oonaa, joka vaihtoi kotia entisen perheensä raskaan elämäntilanteen vuoksi. Oona oli tullessaan rakkaudella pidetty, hieno narttu. Oonan edellinen omistaja oli tehnyt BH:n ja HK1:n, josta yhdessä jatkoimme haaveena päästä vihdoin itsekin kisakentille talonrakennuksen, lapsenteon ja huonon koiraonnen jälkeen. Vaan toisin kävi; Oona loukkasi selkänsä pahasti vain puolen vuoden meillä olon jälkeen, ja on siitä saakka ollut eläkeläinen. Mika Myyryn avulla löysin Maare Kaiperlan, joka on antanut Oonalle osteopaattista hoitoa; harmittaa suuresti, etten tiennyt tästä Oonaa selkeästi auttaneesta hoitomuodosta aiemmin. Oona on perheen kruunaamaton kuningatar

24.4 2010

Blogin pitäjän elämässä on moni asia muuttunut reilussa vuodessa siitä, kun ylläolevan olen kirjoittanut. Asuinpaikka vaihtui Vantaasta Tuusulaan, Oonamamma on koirien taivaassa oravajahdissa vailla kipuja, ja Nugan pentueen synnytyksessä sitten kuitenkin kallovamman saanut Pumba jäi meille kotiin “siksi aikaa”, että selviää tuleeko siitä vielä eläjä. Ja tulihan siitä -KIITOS kuuluu Maare Kaiperlalle. Maare sanoi jo 12-viikkoisesta Pumbasta vinosti hymyillen että “tän kanssa sulla tulee olemaan HANDS FULL” ja oli taas oikeassa Haasteita ei puutu, mutta onpahan ominaisuuksia mistä ammentaa!